Sain vihdoinkin tänään avattua suuni ja sanottua tyyliin tämä;

" Ei tämä meidän yhteiselämä voi jatkua näin. Minua ahdistaa tämä jatkuva kiukutelu ja haluaisin että asialle tehtäisiin jotain. Ei tämä jatkuva kiukkusuus tilanne ole meitä molempia kohtaan oikein."

No mr häipyi jonnekkin autonsa kanssa , parempi niin eipähän tarvitse katsella sen kiukutelua himassa ja miettiä että mikä vittu sitäkin risoo taas.

Ja kyllä olen yrittänyt kysyä että mikäs nyt mättää? Vastaukseksi olen vain saanut; En tiedä.

Eipä tässä tilantessa ole muuta vaihtoehtoa kuin joko matka ylös tai sitten matka alas joka taas tarkoittaa sitä että vuosiemme liitto on mennyt.

En kuitenkaan itse halua elää liitossa vuosikymmeniä jossa toinen ei ole onnellinen ja en enään jaksa tätä ahdistuneisuus tunnetta. Tuntuu kuin ympärilläni olisi tumma paksu varjo joka kuristaa minut.